Lounastauko kotitoimistossa

Silmäilin juuri joululahjakasseja edelleen olohuoneessamme. Siinä ne nököttävät tyytyväisenä ja odottavat vielä purkamista. Huoh, voi kun kävelisivät kaappiin itsestään oikeille paikoilleen. Lahjojen saaminen on ihanaa, purkaminen ei sujukaan yhtä mukavasti.

Tyhjäsin lahjakassit pois ruokailutilasta, joka sai toimia tänään kotitoimistonani. Pidin siis etäpäivän, sillä toimistolla on kovin vähän ihmisiä, ei palavereja tälle päivälle ja täytyi saada eräs keskittymistä vaativa työ tehtyä. Olen yleensä hyvin tehokas kotiympäristössä työskennellessä. Muistan edelleen graduntekoajat, kun koulun kirjastossa mietin vain seuraavia kahvipausseja, mutta kotona jälkeä syntyi rauhallisessa ympäristössä kumman nopeasti :) Eipä siinä, viihdyn kyllä toimistollakin hyvin ja huomenna sinne jälleen. Välillä on piristävää työskennellä kotoa käsin toimivien etäyhteyksien päässä.

Kaverini suklaarasia piristi kahvi- ja lounastauon lomassa. Jouluna en edes syönyt juurikaan suklaata, mutta onhan näitä rasioita kuitenkin kertynyt omiksi tarpeiksi. Viime joulun avaamaton suklaarasia oli jo kokenut parasta ennen-päivämääränsä kesäkuussa kaapissamme. Näitä samaisia suklaarasioita löytyy tällä hetkellä varmaan joka niemennotkosta ja osa on onnistunut niillä jo ähkyn saamaan.

Ihan yksin ei tarvinnut etäpäivää kuitenkaan suklaarasian kanssa kotosalla viettää. Mies työskenteli myös etänä: minä ruokailutilassa, hän olohuoneessa. Molemmilla oma työrauha ja tarvittaessa juttuseuraa. Oli kiva keitellä kahveja yhdessä ja pitää tämä lounastauko, heh :)